Morogorosta saa aivan huikean hyvää cappuccinoa ja banaanimuffinseja! Käytiin tänään päivän päätteeksi juomassa sellaiset. Piti kyllä mennä ostamaan minulle mekko, mutta se nyt vähän unohtui siinä. Huomenna. Kesho... Itseasiassa oli hyvä istua alas ja jutella niitä näitä, oppia tuntemaan toisiamme Hannan kanssa. Hanna on siis lähetystyöntekijä ja työskentelee Naisvoimaa projektissa. Cappuccino tulee olemaan varmastikin täällä se henkireikä, silloin kun kot-ikävä alkaa painamaan. Hanna sanoikin eilen, että on niin onnellinen että olen täällä toisena suomalaisena. On hyvä, kun on joku, jonka kanssa voi puhua omaa tunnekieltä. Itsekin sitä kaipasin usein.

 

Tänään olimme aamuhartaudessa Hiippakunnan toimiston kirkolla, että kaikki saavat tervehtiä minut, uuden tulokkaan. Hiippakunnan sihteeri Mbillo kertoi seurakunnalle lähes tulkoon koko sukuhistorian mieheni puolelta ja nimi Kilave sai suuren hyväksynnän. Mieheni kuuluu siis isänsä puolelta Kilaven klaaniin ja on heimoltaan Hehe, kuten myös Kimbilion johjaja. Eikä minun asemaa täällä kyllä pahenna sekään mihin sukuun hän kuuluu äidin puolelta. Ne on tärkeitä seikkoja täällä. Päivä kuluikin tänään hiippakunnan toimistolla, mutta alkanee tästä pikkuhuljaa rakentua johonkin suuntaan. Johtaja sanoi maanantaina, että ei ole mitään syytä eikä järkeä, että olisin vain Kimbiliossa,  koska silloin en saisi käsitystä siitä kokonaistyöstä jota hiippakunnassa tehdään naisten elämän ja oikeuksien puolesta. Tansaniassa, kuten luultavasti koko Afrikassa, toimijat ovat usein kirkkoja,mutta myös muita enemmän tai vähemmän ammattimaisia organisaatoita, joilla on usein jonkunkainen rahoitus Afrikan ulkopuolelta.

Ongelma niissä organisaatioissa on vaan se, että niitä toimijoita on laidasta laitaan ja samalla alueella saattaa toimia useita lähes tismalleen samaa työtä tekeviä ryhmiä, jotka eivät aivan varmasti tee yhteistyltä keskenään. Polkupyörä siis keksitään kerta toisensa jälkeen uudelleen ja uudelleen ilman sen suurempia uudistuksia. Tämä on siis minun mielipiteeni ja näkemykseni. Ja se on melkoista resurssien ja rahan tuhlaamista. 

Tavattiin illalla Leena Pasasta eli daktari Leenaa, joka on tehnyt melkoisen elämän työn Tansaniassa lastenlääkärinä lähetysseuran kautta. Hän on eläkkeellä jo, mutta matkustaa tänne kerta vuoteen tapaamaan kasvattilapsiaan sekä ihmisä, joiden kanssa on elämänsä jakanut. Daktari Leenan jäätyä eläkkeelle, kylän väki rakensi hänelle talon kiitokseksi sekä siksi, että tämä maa on hänen koti. Ja palatakseen kotiin, on siellä oltava paikka jonne mennä. En muista kylän nimeä, mutta jossain Iringan yläpuolella. Oli kunnia tavata nainen, josta on kuullut paljon monelta eri taholta. Sanoin Hannalle, että kumpa itsekin saisi jätettyä jälkeensä jäljen niin kuin Leena Pasanen on jättänyt, tai edes murto-osan siitä. Pienenä mainoksena voin vinkata, että hän on kirjoittanut kirjoja näistä Tansanian ajoistaan. 

Mutta nyt aamukahville. Pieni flunssanpoikanen vaivaa ja mahakin kertoo, että bakteeri kanta on vaihtumassa paikalliseen. Kun nyt ei iskisi streptokokki eikä mikään muukaan. Ne on niin hankalia hoidettavia täällä kun on kuuma ja pölyistä. Mutta jos pamahtaa tauti niin eihän sille mitään voi. SItten juodaan keitettyä Coka-Colaa inkiväärillä ja limellä höystettynä. Helpottaa yskimistä.

 

See you later!

Amina