Sain  postissa ystävältä kaksi aivan täydellistä reissupaitaa ja sovin Morogoroon aikataulua saapumisesta. Kimbiliosta ei tosin ole kuulunut hetkeen mitään, mutta todettiin Hannan kanssa, jonka luokse menen hetkeksi ennen kuin oma asunto/huone löytyy, että eiköhän kaikki ole ihan ok! Lupasi Hanna käydä muistuttamassa, että olen tulossa. Hanna on Lähetysseuran töissä siellä yhdessä naisprojektissa. Kerron siitä sitten kun tiedän enemmän.

Tiistaina olimme pitämässä Afrikkalaista ruokailtaa Turussa.  Ei varsinainen yleiömenenestys, mutta hitsi että oli hauskaa! Oli kiva laittaa porukalla ruokaa. Ugalia, mbogambogaa, kachumbaria ja chipsmayaita! Vihdoin tuli se fiilis että hei, kohta lennetään! Me; minä ja multipersoonani. 

Pitäisi olla kyllä jo nukkumassa, mutta huomenna ajattelin nukkua pitkään! Niin pitkään kuin mahdollista. Todennäköisesti klo 6 hereillä... Meillä on hääpäivä huomenna. Tai siis tänään. Kuudes eli sokerihäät. Sokerihäät? Onpa imelää,,, Kyllä on sokerit karissut jo aikapäiviä sitten, vaikka eipä silti. Kyllä sitä imelyyttäkin tarvitaan. Puhuttiin illalla siitä, että kuinka nopeasti aika on mennyt. Oli se kyllä melkoinen prosessi kun kipitettiin pitkin Dar es Salaamia avioliittolupaa Tonylle hankkimassa. Paljon oli mutkia matkassa ja puhun nyt ihan mutka mutkista, en että ongelmia olisi ollut. Niitäkin,mutta aika vähä pätöisiä. Koomisia lähinnä, Mutta kyllä käytiin monta leimaa hommaamassa niin ennen vihkimistä, kuin sen jälkeenkin. Mutta ei joudutta maksamaan lantin lanttia korruptiota missään kohdassa! 

Toivon totisesti, että pääsemme jossasin kohdassa muuttamaan takaisin sinne... Suunnitelmia on kaikenlaisia, ainakin minulla. Olen piirrellyt taloja ja pohjapiirroksia, suunnitellut bisnestä ja kaikenlaisia ajatuksia on pyöritelty. Pienen pääoman tarvitsemme siihen, että voidaan osyaa maata ja aloittaa rakentaminen tai että voimme ostaa talon, jossa jonkun verran maata. Sen verran, että voidaan pitää keittiöpuutarhaa. Ja minusta tuntuu, että me tarvitsemme kissan, koiran, kanoja ja aasin. Aasi olisi oivallinen kauppakassi...  Oi, minä niin näen pikkuaasin ja pikkukärryt. Pitää olla unelmia ja suunnitelmia! Aasi ei ole niistä hulluin! Usambarassa näin montakin. Olivat käteviä siellä vuoristossa. Kyllä mieluummin tuon ostokset kotiin aasin vetäminä kuin itse raahaamalla. 

En muuten pakannut tänään, mutta pesin pyykkiä ja tein ihan vihon viimeisen koulujutun tämän syksyn kursseista. Huomiseksi on luvattu vesisadetta eli pakkaan huomenna.

Mutta nyt nukkumakkoomaan, niin kuin isä sanoi aina. 

Usiku mwema na ndoto njema! 

Hyvää yötä ja kauniita unia!

Amina