Nyt on harjoittelu ihan virallisesti virallisesti alkanut, kun on koko protokolla menty läpi. Yksi pappi, pastori Mary, on vielä tapaamatta mutta enköhän pian tapaa hänetkin. Hän on hiippakunnan puolelta vastuussa naisvoimaa-hankkeesta eli on Hannan työpari ja ymmärtääkseni myös vahvasti tekemisissä Kimbilion kanssa.

Kimbilion asukkaina on tällä hetkellä neljä seksuaalisen väkivallan uhria, kaikki alle 15-vuotiaita, yksi heistä ihan lapsi. heidän tapauksensa on tutkinnassa eli prosessissa, mutta mitään takeita siitä, että he saisivat oikeutta ei ole. Mama sanoi tänään, ettei poliisia (paikasta ja alueesta riippuen) juurikaan kiinnosta muu kuin raha. Muutenkin täällä ollaan aika -miten sen nyt sanoisi.... hmmm, menneella aikakaudella siinä, kuinka uhreja pitäisi kohdella ja auttaa. Nämäkään tytöt eivät ole missään tekemisissä ulkomaailman kanssa. Varsinkin nuorin kärsii siitä todella paljon, kun ei tapaa ikäisiään ja saa leikkiä kuten ikäistensä kuuluisi.

Hän on leimautunut nyt minuun ja kaipaa äitiä. Oli kuulema ensimmäisenä tänä aamuna kysynyt, että eikö Mama ole täällä? Missä on Mama Amina? Vietin hänen kanssaan tänään paljon aikaa, Piirtelimme ja tarkkailin hänen toimintaansa. Ensi viikoksi etsin hänelle piirrustuspaperia ja kyniä sekä jotain "eskarilaisten" harjoituskirjoja. Lapsi silminnähden nautti tekemisestä ja rentoutui. Toivon totisesti ettei niitä kielletä. Nukkekin olisi varmasti hyvin hyödyllilnen tälle pikkuiselle. Toki muutkin tytöt tarvitsevat huomiota ja koetan heidänkin tarpeitaan havainnoida. Hekin tarvitsisivat muutakin seuraa kuin vain toisensa. Luottamusta maailmaan ei rakenneta sulkemalla maailma kaiken ulkopuolelle. Ihan itsekin se kokeneena, vaikkakin eri syistä. 

Sanoin, että täällä ollaan vielä toisella aikakaudella näissä asioissa. Tarkoitan siis sitä, kuinka kohdataan asiakkaita ja heidän tarpeitaan. Ajatus on se, että työtä tekemällä kaikki asiat korjaantuu. Heillä kyllä käy joku terapeutti, mutta ihan ei ole vielä selvinnyt että milloin ja mitä he tekevät. Sama on koulun kanssa. Yksi isoista tytöistä ei ole käynyt päivääkään koulua ja on jokseenkin käsittämätöntä ettei tällaisiin asioihin panosteta terapian ja kuntoutumisen osalta. Raskain vaihe heillä on vasta edessä: oikeudenistunto. Tytöt ovat kuitenkin turvassa nyt, mutta täysin valmistautumattomia tulevaan ja tulevaisuuteen. Mitä siihen "mama" títteliin tulee, niin mamaksi kutsutaan ihmistä, joka on "äidin arvoinen". 

Näille tytöille on tehty käsittämättömiä tekoja ja heidän kaltaisiaan on tässäkin maassa paljon. Tyttöjä sekä poikia. 

On täällä sattunut muitakin käsittämättömia asioita tänä aika kun olen täällä ollut. Hanna kertoi, että sunnuntaina oli heidän naapurustossa tapahtunut murha, jolle ei ole mitään selitystä. Eräs vanha nainen oli käynyt alkuillasta kaupalla ostoksilla ja sanonut, että lapsenlapset ovat tulossa yökylään ihan hetken kuluttua. Nainen oli mennyt kotiin ja kun lapset olivat olleet tulossa, olivat he ihmetelleen miksi bibi ei tule avaamaan porttia eikä vastaa puhelimeen ja olivat lähteneet pois. Aamulla olivat menneet úudellen ja jotenkin päässeet taloon sisälle ja bibi oli löytynyt kuolleena suuri haava päässään. Mitään ei oltu kuitenkaan varastettu, mutta kuolema oli kuitenkin selkeästi väkivaltainen. Joskus tapahtuu sellaista, että ei malteta perinnön toisossa odottaa vanhuksen kuolemaa ja tässäkin voi olla kyse sellaisesta tapauksesta. Köyhyys ja varsinkin ahneus saa ihmisen toimimaan käsittämättömästi.

Tänään on ollut päivä, jolloin on pitänyt pohtia omaa täällä oloani vakavasti. Kestääkö pää? On se kyllä kestänyt ennenkin ja osaan kyllä purkaa asioita. Soitinkin tänään  miehelleni ja yhdelle opiskelukaverille ja hieman purin aatoksia heille. Illemmalla tuli vielä yllätysvierailulle katoliset nunnat sister Mrema ja sister Rose. Heidän välitön seuransa teki hyvää ja naapuritkin ovat alkaneet uskaltaa ottaa kontaktia. Tosin eipä minua paljon näy tuolla ulkosalla pihalla istuskelemassa. 

Nyt nukkumaan, että jaksaa aamulla lähteä. Viereinen moskeija herättää kello 5.

AminaJ