En pystynyt kirjoittamaan blogia enää loppuajasta. Nettiyhteydet olivat todella hitaat eikä sähkönkään saanti ollut ongelmatonta. 

Naisvoimaa Ngrerengeressä

Siirryin Kimbilion jälkeen Naisvoimaa-projektiin ja tein Ngerengeressä kaksipäiväisen valokuvaprojektin sikäläisen naisten ryhmän kanssa. Tarkoitus oli, että he kuvaavat toisiaan niin, että kuvattava antaa ns. ohjeet siitä, millaisia kuvia hän haluaa itsestään. Projekti oli kaksi päivääinen. Ensimmäisenä päivänä kerroin heille itsestäni ja siitä, kuinka vaikeaa on toisinaan idenfioida itseään: kuka minä oikeastaan olen? Näytin heille kuvia, joita olen ottanut itseni etsimisprosessin aikana. Kukaan heistä ei koskaan ole oikeastaan pysähtynyt sitä eli omaa itseä miettimään. Miksi olisikaan... Elämä on samaa kuin meilläkin, mutta silti täysin erilaista. Naiset pohtivat itseään ja elämäänsä niin, että työ antaa elämälle arvon ja se, että pystyy hankkimaan kaiken tarvittavan omalla työllään.

Ngerengeren%20kirkolla.jpg

(Pastori Mary toimi tulkkina kun esittelin proketia. Kuva: Hanna Londo)

Torstaina kertasin, että mitä ollaan meinaamassa ja annoin heille kamerat. Ryhmä oli jaettu kahtia niin, että sinä aikana kun me kuvasimme toiset olivat kuuntelemassa osuuskunnan laillistamiseen (virallistamiseen) liittyviä asioita. En antanut mitään ohjeita, muuta kuin että kuinka kamerat toimivat. Alku hämmennyksen ja ehkä skeptisyydenkin jälkeen naiset lähtivat kuvaamaan. Oli huikeaa seurata heidän työskentelyään! Siellä dadat ja mamat viilettivät pitkin kirkon tonttia nauraen ja kikattaen. Kuvista tuli aivan uskomattomia! Huimia tarinoita joka ikisen kertomana. Rukous, usko, työ, menneisyys, voimaantuminen ja elämän ilo... HUH! Yritämme saada naisilta lupaa julkaista kuvia Suomessa valokuvanäyttelyn muodossa. Kuvat -ja ennen kaikkea nämä naiset ansaitsivat sen!

 

IMG_20221110_115839.jpg

Väkivallan vastainen kampanja 16 päivää sukupuoleen kohdistuvaa väkivaltaa vastaan

Paidoissamme luki: Kila uhai unathamani Ukatili sasa basi. "Jokainen elämä on arvokas. Väkivalta loppuu nyt". Tai ei enää väkivaltaa...  

p%C3%B6n%C3%B6tt%C3%A4j%C3%A4t.jpg    ryhm%C3%A42.jpg

(Aloituspäivä Morogorossa. Nimesin Hannan ja itseni "virallisiksi pönöttäjiksi".)

Kävimme kampanjan aikana yhdessä Morogoron kaupunginosassa ja kahdessa kylässä: Mvomerossa ja Parakuyossa pitämässä aiheeseen liittyviä seminaareja + loppuseminaari hiippakunnan toimiston kirkossa. Päivät olivat pitkiä, mutta antoisia. Väkivalta puhuttaa ja on koskettanut monia naisia suoraan ja välillisesti. Oli hienoa nähdä kuinka paljon paikalle saapui kuulijoita ja puheenvuoroja kuultiin niin  miehiltä kuin naisilta. Tahtoa muutokseen on, mutta onko välineitä? Tyttöjen ympärileikkaukset ja lapsiavioliitot ovat yleisiä, vaikka laki ne periaatteessa kieltääkin. Naapurini sanoi myös että monesti perheväkivaltaan liittyy ajatus, että vaimon piekseminen on rakkautta. Maasai miehen mielestä leikkaamaton maasainainen ei ole maasai, jos häntä ei ole ympärileikattu. Moni asia on "sivistyneestä" näkökulmasta täysin järjetön ja tuomittava, mutta tosiasiassa ne ovat asioita, jotka on tulleet kulttuuriin jostain ja jääneet siihen ilman, että niitä olisi aikaisemmin edes ehdollistettu. Nyt niitä ehdollistetaan ja kulttuurin sisäpuolelta. Kymmenessä vuodessa on tapahtunut iso ja näkyvä muutos. Eikä vain näkyvä. Muutos on myös äänekäs ja siinä on mukana vahvoja naisia sekä miehiä.

IMG_20221202_165042.jpg

 

 

_MG_9124.jpg

(Parakuyon maasaikylän upeita naisia)

Pääsin itse pitämään maasaikylässä puheenvuoron siitä, millaiset haavat seksuaalinen väkivalta jättää oman kertomukseni kautta ja ettei haavat oikeastaan koskaan parane, vaikka vuodet kuluvat. Puhuin häpeästä, syyllisyyden tunteesta ja anteeksiannon merkityksestä sekä siitä, ettei ole olemassa lievää väkivaltaa. Väkivalta on aina väkivaltaa, oli se sitten fyysistä tai henkistä. 

Parakuyossa oli vähiten osallistujia, koska samaan aikaan oli karjamarkkinat eli suurin osa kylän nuorista miehistä siellä, mutta paikassa käytiin kuitenkin parhaimmat spontaanit puheenvuorot osallistujien välillä. Parakuyo osoitti, että tahtotilaan on tuotava mahdollisuus muutokseen. Toivon Morogoron ev.lut. hiippakunnan ja Suomen Lähetysseuran tarttuva tähän tarpeeseen ja tahtoon. Välillä vaan tuntui, että vaikka olinkin nimennyt Hannan ja itseni tilaisuuksien virallisiksi pönöttäjiksi, niin ne todelliset pönöttäjät olivat niitä, joilla olisi valta laittaa pyörät pyörimään eikä vain olla kiilloitetun sädenkehän kanssa näyttäytymässä. 

Kissa pöydällä

Hyppelin aika surutta joillekin varpaille. Tai en oikeastaan hypellyt, ne hyppelyt vaan koettiin sellaisena. Puutuin sellaisiin asioihin, joihin olisi pitänyt jonkun puuttua jo aika päivää sitten. Nostin kissan nimeltä Kimbilio pöydälle, mutta kissaa ei oikeastaan kukaan halunnut nähdä, mutta ei uskaltanut sitä alaskaan heittää. Saatoin ehkä tuhota mahdollisuuteni yhteistyöhön hiippakunnan kanssa tulevaisuudessa. Saa nähdä. Diipa daapa ei ole vahvuuteni ja hyväkin niin, mutta tuolla (siis TZ:ssa) sen osaaminen olisi ihan paikallaan.

Olen monessa asiassa liian suora enkä halua pelata mitään pelejä. Suoruudella osoitan myös sen, että kunnioitan, arvostan ja haluan luottaa. Isäni sanoi joskus, että jos se, joka istuu korkealla jakkaralla tarvitsee pönkitystä siellä olemiseen, istuu se henkilö ihan väärässä paikassa. Isä oli ja on siinä kyllä täysin oikeassa. Pokkurointi ja nöyristely ei pitäisi kuulua kristilliseen tapaan kohdata toinen henkilö, eikä kyllä mihinkään muuhunkaan. 

Olen usein sanonut, että kukin kuulee mitä haluaa kuulla. Niin monesti teen itsekin. Harmillista on vaan tässä "kissä pöydällä" asiassa, että se mitä Kimbiliosta nostin esille taidettiin kokea hyökkäyksenä paikkaa ja hiippakuntaa vastaan, vaikka tarkoitus oli saada asianomaiset ymmärtämään kuinka tärkeää olisi ottaa turvatalon olemassa olo vakavasti ja kehittää sen toimintaa ja nimenomaan ottaa siitä vastuuta. Puitteet ovat kuitenkin lähestulkoon ensiluokkaiset!

No niin. Tällaisiin kuvioihin päättyi työharjoitteluni Morogorossa. Jossain vaiheessa reflektoin eli paketoin kasaan koko reissun kokemukset ja tuntemukset.

AminaJ